Tiekyltti jossa suuntina data, tietämys ja oppiminen

SCORM: kolme syytä miksi ja noin kahdeksan miksi EI

Jokainen verkko-oppimisen parissa toiminut on varmasti törmännyt Shareable Content Object Reference Model (SCORM) -mallisiin sisältöpaketteihin. Määritelmän mukaisesti ne ovat XML-pohjaisia oppimateriaaleja, joiden idea on toimia erilaisissa verkko-oppimisympäristöissä. Materiaaleissa käytetään kuvia, tekstejä, videoita yms. sisältöjä, tehtäviä ja testejä, ja oppija liikkuu eri sivujen välillä navigoiden. Suorituksesta siirtyy merkintä oppimisympäristöön.

Miksi SCORM toimii?

Syyt siihen, miksi organisaatiot käyttävät SCORMeja verkko-oppimissisältöjen tuottamiseen ovat yleensä nämä:

1. Se on yleisesti tunnettu standardi ja laajalti tuettu erilaisissa eLearning-sisällöntuotantotyökaluissa (Articulate, Lectora jne.).

2. Se toimii oppimisympäristöjen (learning management systems) kanssa yhteen eli useimmat LMS:t pystyvät näyttämään SCORM:ista tulevaa kurssisuoritustietoa.

3. Lopputulos näyttää nätiltä ja visuaaliselta. Saadaan näkyville brändivärit ja silleen.

Miksi se ei toimi?

Batman-meemi SCORMien käytöstä verkko-oppimisessa
Batmankaan ei ole SCORM-fani

<ranting>Vanhemmiten olen alkanut kyseenalaistaa, miksi organisaation toiminnan ja työntekijöiden osaamisen kannalta tärkeää informaatiota täytyy haudata multimediapakettiin. Tämä vertautuu samaan, kuin että tärkeä tekninen informaatio haudataan PDF-muotoon serverin nurkkaan, kun sen pitäisi olla elävää ja päivittyvää tietoa sekä käyttäjälle saatavilla silloin, kun hän sitä tarvitsee. Informaation kulkemisen ja liiketoiminnan kehittämisen kannalta SCORM ei myöskään tarjoa verkko-oppimisympäristölle sen kummempaa analytiikkatietoa oppijoista ja kursseista kuin “suoritettu / kesken / ei-suoritettu”. Ei se oikeasti kerro mitä se ihminen osaa tai mitä vaikuttavuutta kurssilla on hänen arjessaan. Tämän muotoinen verkko-oppiminen on se syy, miksi moni jo valmiiksi suhtautuu verkossa opiskeluun ajatuksella tikku-ukkojen läpiklikkailusta. Massiivisella projektilla tuotettu sisältöpaketti myös osuu huonosti työn ohessa tehtävään, ketterämpään, microlearning-ajatteluun. Visuaalisesti näyttävän näköistä e-oppimissisältöä voi tuottaa muillakin, kuten avoimen standardin H5P-tyyppisillä ratkaisuilla, jotka elävät ja hengittävät suoraan LMS:n sisällä.</ranting>

Mitä rajoitteita sillä oikeasti on?

Asiallisemmin sanottuna SCORM-formaatilla on muutama ihan oikea tekninen ongelma:

1. Flashin käyttö.

2. Se toimii LMS:ien kanssa yhteen, mutta muiden myllyjen kanssapa sitten oikeastaan ei (ja oppimista tapahtuu muuallakin).

3. Suoritustieto ei aina siirry SCORM:in ja LMS:n välillä kuten Strömsössä, vaan jos yhteys syystä tai toisesta katkeaa, asialle ei ole mitään tehtävissä. Tai jos SCORM:issa käytetyt kyselytyökalut eivät pysty exporttaamaan mitään tietoa itsestään ulos, niin käyttäjien antamat vastaukset jäävät bittiavaruuteen.

“Hyvä on, viisastelija, mitä sitten tilalle?”

Aivan samalla tavoin kuin PDF:stä ei tulla ihan heti pääsemään eroon teknisessä dokumentaatiossa, myös SCORM:it tulevat olemaan kuvioissa vielä pitkään. Ja mikäs siinä, onhan se yksi tapa paketoida opiskeltavia sisältöjä ja sitäkin voi tehdä viisaasti.

Mutta siltä varalta, että joku organisaatio keksii alkaa miettiä samoja asioita kuin minä tuossa ranting-osiossa, on hyvä tietää, että on keinoja saada lisää irti jo olemassaolevista ratkaisuista ja sisältöpaketeista.

Pääajatuksina voisi olla: “Get control of your learning data”. Ja: “Learning doesn’t always happen on the LMS”. Ja vielä: “Understand what occurred on one system, in another system, in a human-readable way”.

Eli tunnustetaan, että oppimista tapahtuu muuallakin kuin ennaltapaketoiduissa sisältökokonaisuuksissa ja oppimisympäristöissä. Esimerkiksi virtuaaliympäristöissä tapahtuvat simuloinnit ja niissä tapahtuva oppiminen eivät ole millään tavoin taltioitavissa SCORM:eissa.

Aletaan sen jälkeen mieluummin pohtia keinoja näiden monimuotoisten oppimiskokemusten taltiointiin siten, että niiden avulla nähdään oikeasti mitä organisaatiossa osataan ja kuinka tätä tietoa voi käyttää liiketoiminnan kehittämiseen.

Aloitin opiskelemaan verkossa HT2Labs-yrityksen rakentamaa xAPI (experience API) -verkkokurssia ja tämä teksti oli intro sille, miksi aihe minua kiinnostaa. Seuraavassa tekstissä joskus lähiaikoina esittelen xAPI-käsitettä lisää ja siitä eteenpäin luultavasti mennään aika tekniseksi.

”When systems cannot share data it becomes impossible for them to work together.”