Se mitä data, oppiminen ja oppimisdata minulle tarkoittavat on myllähtänyt viime kuukausina hieman uuteen asentoon. Osin jopa eri asentoihin kuin mistä olen aiemmin tästä blogissa turissut. Olen tällä hetkellä syvemmällä asiakkaiden oppimispolkujen, kehittymisen ja liiketoiminnan kolminaisuuden ymmärtämisessä kuin mihin koskaan pääsin HR-organisaatioiden kyljessä tai verkko-oppimisympäristöjen konsulttina toimiessani.
Blogi on elänyt hiljaiseloa muutaman kuukauden, vaikka kerrottavaa olisi ollut koko ajan. Hiljaisuudelle oli syynä kirjoittamiseen tarvittavan ajan ja kaistan katoaminen vähäksi aikaa. Tein syksyllä 2020 loikan yksinyrittäjyydestä tiedolla ohjattuun, kasvuvaihteella olevaan ohjelmistoyritykseen. En millään tavalla etsinyt töitä, mutta kun vastaan käveli hakuilmoitus tärkeäksi kokemallani toimialalla (hoivateknologia) ja kokemukseni osui työnkuvaan, en voinut jättää korttia katsomatta. Päätös oli osaamiseni kehittämisen kannalta juuri oikea.
Koulutan hoiva-alan yrittäjiä ohjelmistotuotteen käyttöön ja autan heitä saamaan siitä eniten irti oman toimintansa ja myös mm. asiakasturvallisuuden kannalta. Tämän tekemiseen en tarvitse eLearning-animaatioita tai nättejä kalvoja. Etenemme konkretian kautta ja laitamme asioita kuntoon. Opastusta on tukemassa monenlaista automaatiota ja erimuotoisia apusisältöjä, joiden pariin käyttäjiä vinkataan oikeissa kohdissa.
Suurin kehitysloikka on tullut siitä, mitä oppimisdata tarkoittaa minulle nykyään. Integraatio-osaamisen avulla erilaisista järjestelmistä tuleva data on mahdollista koota helposti yhteen ja tämän perusteella alkaa rakentaa yhtenäistä kuvaa asiakkaan edistymisestä ja mahdollisista ongelmista. Tällä hetkellä pystyn seuraamaan ja osoittamaan esimerkiksi sen, onko pitämälläni koulutuksella, opastuksella tai webinaarilla ollut vaikutusta asiakkaiden toimintaan. Näen lisäksi myös, miten hyvin perustoiminnallisuudet on otettu käyttöön, onko kokeiltu uusia toimintoja, miten käyttötunnit lisääntyvät tai vähentyvät, mihin suuntaan asiakastyytyväisyys kehittyy, mitä palautteita ja kehitystoiveita on annettu, ja miten tämä kaikki suhteutuu helpdesk-kyselyiden määrään.
Entiselle oppimisympäristö-nörtille on ollut silmiä avaavaa huomata, että mikään tästä ei vaadi toteutuaksen verkko-oppimisympäristöjä tai edes blogissa aiemmin esittelemääni Experience API (xAPI) -spesifikaatiota.
xAPI on vain yksi tapa kerätä dataa oppimistapahtumista, mutta sitäkään ei standardina pakosti edes tarvita, jos on saatavilla muita, ohjelmallisia tapoja kerätä dataa sellaisista tapahtumista ja tekemisistä, joita halutaan seurata. (Lisäksi xAPI:n historia juontaa juurensa vahvasti nimenomaan perinteisen eLearning-toimialan tarpeisiin korjata SCORM-muotoisten sisältöpakettien rajoitukset.) Yhteinen, keskitetty standardi lienee tarpeen pääasiassa laajojen ekosysteemien yhteydessä, kun samaa asiaa tulee useammasta lähteestä yhteen paikkaan ja saman datan tulee pystyä liikkumaan eri järjestelmien välillä helposti.
Olen päässyt ”kädet savessa” kiinni siihen, minkä tärkeyden aiemmin tunnistin vain teorian tasolla: oppimisella on merkitystä siellä, missä sillä on käytännön vaikutuksia käytännön arjessa suoriutumiseen. Tästä aiheesta riittää vielä sanottavaa paljon.