Hyvät, pahat, oletukset

Käyttämäni kirjanpitojärjestelmän ohjemateriaaleista osui silmään hauskan kuuloinen otsikko: ”Kaikki ilo irti oletuksista!” Otsikko oli monimielisyydessään pysäyttävä. Voivatko oletukset olla ilahduttavia? Mieleeni nousi lukuisia esimerkkejä tilanteista, joissa oletuksista on myös haittaa. Asia taitaa riippua siitä, millaisten silmälasien läpi sitä päättää tarkastella.

Milloin oletukset helpottavat elämää?

Tietojärjestelmien oletusasetukset (engl. default) ovat meitä käyttäjiä helpottavia ja auttavia toimintoja. Jos käytän tiettyä ohjelmistoa päivittäin ja siihen liittyy samana toistuvia toimenpiteitä, säästän aikaani, jos samoja asioita ei tarvitse näpytellä toistuvasti. Esimerkiksi sähköpostiohjelma tarjoaa allekirjoituksen aina samanlaisena viestin loppuun, tai lipunvarausohjelmassa voisi olla oletuksena, että varaan useimmiten junamatkan tiettyjen kaupunkien välille. Kun harvoin teenkin jotain poikkeavaa, teen vasta silloin muutokset oletusasetuksiin.

Oletukset listataan myös yhtenä käyttäytymistieteellisenä tuuppaus- eli nudgetyyppinä. Tuuppausten avulla voidaan auttaa ihmisiä valitsemaan itselleen parempia, terveellisempiä tai muuten hyödyllisempiä vaihtoehtoja tekemättä sitä kuitenkaan pakottamatta. Tässä suhteessa oletukset tukevat meidän ihmisten perusluontoa: olemmehan pohjimmiltamme aika laiskoja saamaan mitään aikaiseksi.

Oletustuuppauksia voidaan hyödyntää monissa tilanteissa. Esimerkiksi työpaikkaruokalan annoksiin voidaan lisätä oletuksena hiukan enemmän kasviksia työntekijöiden terveyden edistämiseksi, tai kuntosalin vedenkulutusta voidaan vähentää määrittämällä suihkun kestolle oletusaika tai oletuslämpötila.

Britanniassa kansalaisia oli vaikea saada liittymään elinluovutusohjelmaan, vaikka kyselyissä valtaosa olikin halukas toimimaan elinluovuttajana. Lähestysmistapaa muutettiin siten, että kaikki kansalaiset oletusarvoisesti olivat elinluovutusrekisterissä, mutta pystyivät halutessaan eroamaan siitä.

Suomen Verohallinto (tuuppausten lempiesimerkkini Suomesta), sai kansalaiset tekemään veroilmoituksensa sähköisesti myös oletuksia hyödyntämällä. Sähköinen veroilmoitus on nykyään oletus, josta poikkeaminen on toki sallittua mutta josta täytyy ilmoittaa erikseen.

Jotkut oletustuuppaukset eivät ehkä aina tuota iloa tai helpotusta. Esimerkiksi vuosittain automaattisesti uusiutuvat lehtitilaukset ovat yksi esimerkki tästä. Jos tämän unohtaa perua, on turha marista laskustakaan!

Milloin oletukset muuttuvat olettamuksiksi?

Tuuppaukset eli nudget pohjautuvat vahvasti ihmisten ajattelutapojen vääristymiin. Siksipä alussa mainitsemani otsikko ”ilo irti oletuksista” tuntui minulta muissa asiayhteyksissä ajateltuna myös haitalliselta. Tässä ehkä täytyy tehdä termillinen ero.

Suuri osa väärinkäsityksistä jokapäiväisissä kohtaamisissamme syntyy juuri oletuksista tai oikeammin olettamuksista (engl. assumptions). Niistä hetkistä, jolloin luulee tietävänsä, vaikka ei tiedäkään. Silloin jätetään kysymyksiä kysymättä ja kyseenalaistuksia tekemättä. Saatan esimerkiksi olettaa, että kaikki lapset rakastavat jäätelöä. Entä kun vieraisille tuleekin vakavasti maitoallerginen lapsi, jolle jäätelö voi olla vaarallinen?

Erityisen kova hinta väärillä olettamuksilla saattaa olla yritystoiminnassa. Asiantuntija viettää liikaa aikaa omassa näkökulmassaan ja jättää tärkeitä kysymyksiä kysymättä – vaikka juuri tätä varten hänet ehkä oli palkattu asiakkaitaan auttamaan. Jäljelle jää aukkoja, joiden paikkaaminen jälkikäteen voi olla hyvinkin hankalaa ja aikaavievää.

Toisaalta tuote- ja palvelukehityksen aikana on ensiarvoisen tärkeää haastaa omaa ajatteluaan ja omia olettamuksiaan. Jokainen yrittäjä ja startup varmasti olettaa oman tuotteensa olevan The Next Big Thing, mutta näinhän ei ole, ellei se oikeasti vastaa kenenkään tarpeisiin tai ratkaise kenenkään ongelmaa – ja joku on myös halukas siitä maksamaan.

Viime aikoina on kirjoiteltu myös siitä, että monet järjestelmät ja tuotteet saattavat olla jopa hengenvaarallisia osalle käyttäjistä. Suunnittelu ja design on tehty sillä oletuksella, että käyttäjä on mies. Esimerkiksi autojen turvavyöt ja kolaritestinuket on yleensä suunniteltu miehen mittojen ja painon mukaan. Yleisimmin tämä johtuu siitä, että miesvaltaiset tiimit suunnittelevat ja rakentavat tiettyjä tuotteita.

Jopa tekoälyn soveltaminen on tähän saakka tapahtunut pitkälti oletuksella, että käyttäjä on (valkoihoinen) mies. Kuvantunnistusohjelmat tunnistavat naisten ja ei-valkoihoisten kasvoja huonommalla todennäköisyydellä kuin miesten.

Mitä tehdä oletuksilleen?

Otsikkoon palatakseni tuntuukin siltä, että oletukset tulevat monenlaisissa kaavuissa. On niitä, joiden tarkoitus on helpottaa elämää ja niitä, jotka perustuvat ja toisintavat vahingollisia stereotyyppejä. Ainakin itselleni omien oletuksieni ja olettamuksieni haastaminen tuottaa joskus ahaa-elämyksiä. Toisaalta arkipäivän toimintaa helpottavien oletusasetusten löytäminen on puuhaa, joka digiyhteiskunnassa ei koskaan lopu.

Omaa näkökulmaa voi myös treenata havainnoimalla, kokeilemalla sekä harjoittelemalla parempien kysymysten kysymistä. Pidän esim. The Mom Test-kirjan yksinkertaisesta perusideasta, joka soveltuu tuote- ja palvelukehityksen alkuvaiheisiin. Jos yrität selvittää onko tuoteideallesi kysyntää, älä ainakaan kysy sitä omalta äidiltäsi. Äiteihin sisäänrakennettu oletusasetus nimittäin haluaa aina vain sinun parastasi, eikä koskaan halua pahoittaa mieltäsi. Todellisia mielipiteitä et siis häneltä saa, joten kysy muilta ja heidän näkökulmastaan käsin.

Hyvät, pahat, oletukset ja olettamukset menevät joskus samoihin, joskus eri laareihin. Helppoja ratkaisuita ei löydy kuin kaupan hyllyltä, mutta kontekstista riippumatta kysyminen ja kuunteleminen taitavat soveltua molempiin.