Ei koulua, vaan koko loppuelämää varten

Piipahdin marraskuun 2017 lopussa oppimisteknologiaan keskittyneessä XcitED-tapahtumassa Slushin kyljessä. Yrityskiihdyttämö xEdu:n järjestämä päivä esitteli paitsi lukuisia oppimisalan startup-yrityksiä, myös tarjosi keskusteluiden muodossa paljon pureskeltavaa opetuksen, oppimisen ja teknologian yhtymäkohdista.

Mitä on se ”ed” ja mitä ”tech”?

Julkinen keskustelu opetusteknologiasta Suomessa tuntuu olevan hyvin ongelmakeskeistä. Koulut hankkivat koneita ja laitteita miettimättä ensin, miten niillä oikeasti tuetaan opetusta. Osa opettajista on digi-innovaatioiden edelläkävijöitä, osa puolestaan väsähtää jatkuvien uudistusten keskellä, eikä monikaan löydä suuresta tarjonnasta itselleen sopivia menetelmiä. Kouluissa ollaan huolissaan myös siitä, etteivät ”diginatiiveiksi” ajatellut koululaiset välttämättä olekaan sellaisia.

XcitED:issa arjen haasteita ei vähätelty, mutta painopiste oli mielestäni silti mahdollisuuksissa.

Yksittäinen opettaja, vanhempi tai opiskelija voi esimerkiksi selata globaalia tuotekatalogia, johon päästäkseen oppimistuotteen täytyy täyttää tietyt laatu- ja käytettävyyskriteerit. Sen ajatuksena on nimenomaan helpottaa opetuksen valtavassa digitarjonnassa navigointia ja auttaa löytämään sisällöllisesti ja pedagogisesti kestäviä ratkaisuja.

Tarra jossa lukee Great education from #HEL
Kuva: Marjaana Jokinen

Koska en ole kasvatustieteilijä enkä opettaja, omat ajatukseni kulkivat siihen suuntaan, kuinka näitä teknologisia ratkaisuja voitaisiin soveltaa myös koulujen ulkopuolella. Voisivatko ne tukea myös meitä aikuisia, jotka pyristelemme jatkuvasti muuttuvien työelämän vaatimusten keskellä?

Oppimisteknologia käyttöön myös aikuisten hyväksi

Nykyään yrityskäytössä olevat oppimisympäristöt tarjoavat paljon työkaluja verkkokurssien käymiseen, yhteisölliseen oppimiseen ja osaamisen kehittymisen seurantaan. Niin sanottuja pehmeitä taitoja tai vuorovaikutusta niiden puitteissa kehitetään vähemmän, vaikka sellaiset aiheet ovat paljon esillä nykyään käytävissä työelämäkeskusteluissa. Kaikissa organisaatioissa ei enää tarjota ylhäältä ohjattua esimiestyötä ja valmiita urapolkuja.

Oppimisympäristö voisi tarjota perinteisen kurssikatalogin lisäksi työntekijöille ja esimiehille vaikkapa empatiataitojen ja tiimikaverin tukemisen harjoittelua. Tai kehittäisi ymmärrystämme ihmisistä, vuorovaikutustavoista ja kulttuureista tarinankerronnan ja lisätyn todellisuuden keinoin. Tai se auttaisi tuunaamaan omaa työuraa ja löytämään motivoivia kursseja siten, että ennaltamäärättyjen opintopolkujen lisäksi keinoäly ehdottaisi juuri itselle sopivia sisältöjä kiinnostuksenkohteiden mukaan. Tai ”Bring your own device” -ajatuksen lisäksi saisitkin ketterästi ”Build your own tools” eli suunnitella ja rakentaa itse tarvitsemasi välineet.

XcitED:in tarjontaa kuunnellessani mietin myös sitä, etteivät koululaisille tarjotut ratkaisut olisi pahitteeksi meille aikuisille ihan kansalaistaitojenkaan näkökulmasta. Vai miltä kuulostaisi vaikkapa ilmastonmuutoksen vaikutuksista oppiminen lisätyn todellisuuden keinoin? Mahdollisuuksia on paljon, eikä mikään estä ajattelemasta perinteisten laatikoiden ulkopuolelta.

Innostatko vai lannistatko?

Lopuksi täytyy sanoa, että teknologiapainotuksesta huolimatta itselleni XcitED-päivän huikein hetki oli lasten yrittäjyyskasvatukseen liittyvä osuus. Nuori Shailaja Grace Guillory astui lavalle ja otti yleisön haltuun kuin ammattilainen. Oman teeyrityksensä 8-vuotias toimitusjohtaja kertoi taustatukijoistaan ja polustaan yrittäjänä: ”Why did I start my own business? To make money, of course. And to help people.”

Kun jälkeenpäin kerroin Shailajan esiintymisestä eräälle henkilölle, hän kommentoi: ”Lapsiparka. Menisi leikkimään legoilla.” Samalla sekunnilla mieleeni nousi omilta kouluvuosiltani hetkiä, jolloin häpesin jonkin hyvän idean esiintuomista luokkakavereille. Riskinä oli päätyä opettajan lellikiksi tai muuten vain erottautua joukosta epäsuomalaiseen tapaan.

Kaikilla lapsilla on luontaisesti innostuneisuutta ja uteliaisuutta oppimiseen, keksimiseen ja yhdessä tekemiseen. XcitED:in esityksiä kuunnellessani toivoin keksiväni viisasten kiven, jonka avulla koulu, kaverit ja myöhemmin työelämä eivät onnistuisi nitistämään näitä ominaisuuksia keneltäkään.

Olin suorastaan myyty ajatukselle, jonka esitti Ace EdVenture -hankkeen perustaja Anne Tham malesialaisesta yrittäjyyteen suuntautuneesta koulusta: ”Our approach: Create job creators and problem-solvers”. Kaikista ei tarvitse tulla innovaattoreita tai yrittäjiä, mutta ratkaisukeskeisestä ajattelusta on varmasti hyötyä useissa työelämän rooleissa. Näiden taitojen kehittymistä ja innostusta tulisi ruokkia kaikissa elämän vaiheissa.

Lue lisää

Riitta Hyppänen: Työnmurros ja oppiminen tarvitsevat siltoja, eivät siiloja >>