Asiantuntijatyö on oppimista monella tasolla

Asiantuntijatyö tarkoittaa minulle uuden omaksumista ja sanoittamista käytännön hyödyksi. Pari viikkoa sitten pidin kotitoimistopäivän ja istuskelin koiran kanssa kotona kalsareissani. Luin pari artikkelia, kuuntelin webinaareja ja kävin koiran kanssa lenkillä (tätä varten toki laitoin housut jalkaan). Opiskelin myös verkkokurssin, jonka on tehnyt verkko-oppimista valtiolla kehittävä eOppiva-tiimi. Paketti on kenen tahansa saatavilla ja tarjoaa helposti sulateltavaa sisältöä oppimisesta. Kurssin alkuosassa oli tehtävä, jota jäin miettimään ja kannustan muitakin samaan: Mieti konkreettisia ideoita ja ehdotuksia siihen, miten oppimisesta tulisi todella kiinteä osa asiantuntijatyötä ja millä tavoin siihen voisi organisaatiotasolla kannustaa? Tehtävään sisältyi viisi konkreettista kysymystä, joiden avulla laajaa teemaa pystyi palastelemaan itselleen. Sanoitin ajatukseni tähän tekstiin, toivottavasti saat siitä ideoita itsellesi. Mitä sinä vastaisit?

1. Milloin olet viimeksi kokenut aitoa oppimisen iloa ja mistä?

Määritän oppimisen sen verran laveasti, että näen ja koen sitä joka paikassa. Esimerkiksi monissa asioissa, joita pieni tyttäreni ihmettelee ja miettii ääneen. Hänen avullaan opin katsomaan itsestäänselvyyksien taakse, selvittämään ja kertaamaan joskus ihan perusasioitakin.

Asiantuntijatyö on aina tarkoittanut minulle asioiden selvittämistä ja muille opastamista. Useimmiten tämä tapahtuu kokeilemalla, joskus mokien kautta. Viimeksi taisin kokea aitoa iloa ihan uuden asian oppimisesta, kun otin haltuun oppimisanalytiikan perusteita itse opiskellen. Kun pienten kokeilujen kautta sain dataa siirtymään paikasta A paikkaan B, ja sain näytettyä sitä visuaalisesti järkevällä tavalla, olin aivan riemuissani! Konkreettiset kokeilut ovatkin aivan loistava keino tehdä näkyväksi uuden oppimista. Pienestä aloittaen ja iteroimalla kehittäen voi luoda uutta.

2. Miten ja milloin huomasit, että olit todella oppinut jotain?

Tutustuin aiemmin tänä vuonna nudge-teoriaan eli tuuppauksiin erään verkkokurssin yhteydessä. Kurssilla kehotettiin myös valitsemaan itselleen ”offlinena” suoritettavia oppimistehtäviä. Käytin hyväkseni mahdollisuuden kirjoittaa aiheesta blogitekstin sekä jakaa tietoa nudgeista muille. Pidin aiheesta lyhyen setin asiakastiimilleni ja myöhemmin myös eräälle yrittäjyydestä ja työnhausta kiinnostuneelle ryhmälle.

Koska pääsin jakamaan tietoa, huomasin oppineeni jotain: pystyin kertomaan asiasta sellaisille, joille termi oli uusi ja saamaan heitä keskustelemaan asiasta omasta näkökulmastaan.

Nyt kun noista esittelyistä on jo useampi kuukausi, huomasin yllättäen, että sillä on ollut vaikutuksia. Mietin erään tiedonjakosessiossani olleen henkilön kanssa verkossa seurattavaa opintoasiaa. Teknisten toteutustapojen lisäksi kysyimme myös: ”miten saamme ihmiset tuupittua kurssin pariin, mitä nudgeja voisimme käyttää?” Tajusin tästä vuorovaikutuksesta, että käsite oli ujuttautunut arkeen ja alkoi vaikuttaa toimintaan. Oppimista oli siis tapahtunut.

3. Millä tavoin huolehdit omasta oppimisesta työssäsi?

Tätä teen monellakin tasolla. Eräs konkreettinen tapa huolehtia omasta oppimisesta on kuunnella podcasteja ja webinaareja. Kiinnostavista aiheista jalostuu yleensä tekstejä myös blogiin tai yhteenvetoketjuja Twitteriin. Joskus näistä ketjuista tulee pieniä kiitoksia, jotka koen merkityksellisinä.

Kuten edellä kerroin kokeilujen tärkeydestä, pyrin myös huolehtimaan siitä, että pääsen soveltamaan, ennemmin tai myöhemmin. Arvioin, reflektoin ja yritän tehdä seuraavalla kerralla jotain paremmin tai ainakin toisin. Tämä lienee sitä ”oppimaan oppimista”, joka on tärkeä metataito.

4. Millä tavoin organisaatio voisi mielestäsi tukea yksilön ketterää oppimista?

Kolme kovaa konstiani olisi varmistaa, että oppimiselle on aikaa, vuorovaikutuskanavia ja tukea.

  • Ajan järjestämisellä en tarkoita sitä, että väkeä kärrätään erikseen dedikoituina aikoina kursseille. Tarkoitan lähinnä ajan järjestämistä reflektointiin ja muilta oppimiseen, kuten vaikka tiimien sisäiseen tai tiimien väliseen tiedonjakoon. Myös kertaamiseen ja opitun pariin palaamiseen täytyy löytyä hetkiä. Pelkästään kurssilla opituista asioista suurin osa unohtuu heti koulutuksen jälkeen.
  • Vuorovaikutuskanavat voivat olla mitä tahansa: kasvokkaista tiedonjakoa, kahvipöytäkeskusteluita, digialustoilla käytäviä pohdintoja ja niin edelleen. Vaikka digi ei ole aina vastaus, olen silti Teams- ja Slack-alustojen suuri ystävä. Mielestäni ne ketteröittävät oppimista todella paljon ja mahdollistavat yhdessä toimimisen myös silloin, kun ollaan eri paikkakunnilla tai eri maissa. Asiantuntijatyö helpottuu, kun on matalan kynnyksen keinot jakaa tietoa ja linkkejä, heitellä kysymyksiä, sekä pyytää apua: ”olen pallotellut tällaista asiaa, mutta en tiedä mihin oikein veisin sitä”.
  • Tukea tarvitaan, jotta oppiminen kääntyy oikealla tavalla toiminnaksi tai joku voi auttaa löytämään organisaation sisältä hyviä oppimisen paikkoja. Tai tukea siihen, kun on tullut moka. Moka on oppimiselle hyvää polttoaineitta, mutta huonosti käsiteltynä vain tuhoaa itsetuntoa.

Ilman näitä perusasioita on hankala toimia. Miten voi tietää, mitä on oppinut, jos ei ehdi pysähtyä asiaa miettimään? Miten joku muu voi oppia siitä, mitä sinä olet selvittänyt eikä hakkaa päätään samaan seinään? Miten voi tunnistaa ja ohjata oppimistavoitteitaan organisaation kannalta rakentavaan suuntaan – tai auttaa huomaamaan, jos omat ja organisaation tavoitteet eivät kohtaakaan?

5. Koetko että oma organisaatiosi tukee sinun oppimistasi? Millä tavoin?

Freelancer-yksinyrittäjällä tämä on omissa käsissä. Harvinaisempaa lienee, että vakioasiakkaani auttaa oppimistani, vaikka en ole heillä töissä. Kuinka moni tukee alihankkijan osaamisen kehittymistä ja näkee sen jopa win-win -tilanteena?

Takana on mm. yhteinen kehityskeskustelu, jossa sain kertoa omista oppimistavoitteistani ja mitä haluan tehdä. Tarkennamme ja keskustelemme aktiivisesti myös roolistani. Statuspalavereissa ei tarvitse käsitellä täskien etenemistä, ainoastaan isomman tason ongelmia tai suuntaviivoja. Pohjalla on luottamus.

Alihankkijarooli tarkoittaa teoriassa sitä, että olen korvattavissa milloin tahansa. Tämän tiedostaen ja siitä huolimatta mietin, millaisen jäljen jätän asiakasorganisaatioon. Miten helpotan heidän toimintaansa myös sen jälkeen, kun pestini on ohi? Mikä on muuttunut paremmaksi siksi, että olin paikalla? Miten he voivat jatkaa? Mitä seuraavan ihmisen olisi hyvä tietää? Mistä löytyy vastauksia jo aiemmin ratkaisemiini ongelmiin? Asiantuntijatyö sisältää siis myös vastuullisuuden opittujen asioiden ja hyvien käytänteiden dokumentoinnista.