Verkkosivuanalytiikka paljasti urkkijoita – ja sisältömurhan

Tapaninpäivän aamu oli hiljainen. Hiivin keittiöön ja keitin kupillisen teetä, sillä vatsani ei sietänyt enää kahvia. Napsautin vedenkeittimen päälle ja avasin tietokoneeni. Oli jälleen aika laatia puolivuosittainen yhteenveto blogin tapahtumista ja tutkia analytiikkatiedot sekä listata luetuimmat tekstit. Arvelin tämän sujuvan kuten ennenkin, mutta kuinka väärässä olinkaan…

Kirjauduin Google Analyticsiin. Vertasin kuluneen puolen vuoden kävijätilastoja vastaavaan aikaan edellisenä vuotena (1.7.-25.12.2019 ja 1.7.-25.12.2018). Koin pienen sykähdyksen huomatessani, kuinka kulunutta vuotta osoittava sininen käyrä näytti tasaista kävijävirtaa, kun taas edellistä vuotta kuvaava oranssi käyrä liikkui jyrkemmin yksittäisten kävijäpiikkien varassa.

Juuri samalla sekunnilla, kun vedenkeitin piippasi, tein shokkihavainnon. Vuoden 2019 käyrä tekee jyrkän piikin elokuussa. Miksi? Mitä silloin tapahtui? Olin kyllä katsellut Analytics-tietoja toisella silmällä aiemminkin, mutta tämä yksittäinen ilmiö oli jäänyt huomaamatta.

Pyörittelin varpaitani villasukissa, hätistelin aamuruokaansa vailla olevan koiravanhuksen kauemmas ja sukelsin syvemmälle raportteihin…

Mitä johtolangat kertovat?

Tarkensin seurannan koskemaan kävijäpiikin yksittäistä päivää ja hetkeä, 3.8.2019 klo 11.00. Huomasin nopeasti, että minkään yksittäisen artikkelin suosio ei sitä selittänyt. Sivustolla vierailleiden käyttäytymistä ja kävijäpolkua seuratessani näin, että liikenne oli jakautunut useille eri sivuille heti etusivun jälkeen. Näillä sivuilla ei myöskään ollut mitään yhteistä nimittäjää, vaan artikkeleita oli poimittu sieltä täältä ja eri kategorioista.

Nostin kulmakarvojani. Sivustolta oli johdonmukaisesti poistuttu aina yhden random-sivun lukemisen jälkeen. Istunnon kesto oli 0-10 sekuntia.

Tämä alkoi vaikuttaa hyyyyyyvin oudolta. Mitä porukkaa tuo oli? Mitä kautta he olivat blogiin päätyneet? Mistä he tulivat? Miksi koira kiehnää edelleen jaloissani? Miksi tee maistuu niin laimealta? Päätin jatkaa johtolankojen kaivamista.

Kun tarkastelin liikenteen lähteitä, pääasiallisena lähteenä näkyi ainoastaan suora haku eli ”direct / none”. Kyseessä ei siis ollut mikään mystisesti parantunut löydettävyys Googlessa (”organic”) eikä mikään sosiaalisen median kanavissa jaettu hittiartikkeli (”social”). Sivulle oli menty suoraan blogin nimellä. Mistä se oli saatu?

Vertasin varmuuden vuoksi tätä päivää myös 3.8.2019 Twitter-statistiikkaani. Mietin, olinko mahtanut jakaa tuolloin jonkin uuden tekstin tai saanut lisää näkyvyyttä seuraajieni kautta. Tviittihistorian mukaan olin höpötellyt tuona päivänä vain normaaleja juttujani, enkä ollut esimerkiksi jakanut mitään Suurta Asiantuntija-artikkelia. Sekään ei siis selittänyt asiaa.

Yritin seuraavaksi selvittää mistä sijainnista tuon piikin aiheuttaneet käyttäjät oikein tulivat. Ensin tämä vaikutti umpikujalta. 98% tapauksista Google Analytics ei pystynyt näyttämään kävijöiden maantieteellistä sijaintia. Maa-tieto oli näytettävissä vain harvalle blogissa vierailleelle (Suomi ja Saksa).

Sitten huomasin, että Analytics tarjosi 98% tapauksista käyttäjän kieleksi amerikanenglantia (en-us). Myös 98% kävijöistä palveluntarjoajana näkyi yhdysvaltalainen hosting-palveluita tarjoava yritys.

Kävijöiden käyttämä teknologia oli ollut pääsääntöisesti tietokone (desktop) eikä mobiililaite. Joku tai jokin oli siis tullut sivustolleni ryhmänä, yhdellä kertaa, pöytäkoneiden kautta.

Villasukissani kihisi, kun viimeinen niitti tuli yleisön kävijätiedoista. 99% tuon 3.8.2019 kävijäpiikin aiheuttaneista käyttäjistä oli uusia käyttäjiä, jotka eivät olleet blogissa aiemmin käyneet. Eivätkä he myöskään tulleet uudelleen. Kyseisen hosting-palveluntarjoajan nimellä suodatettuna koko loppuvuonna sivustolla ei enää ole käyty samalta alustalta. Kummallista.

Joten… ”who dunnit?”

Lysähdin tuolilleni avuttomana ja hörppäsin jäähtynyttä teetä. Talviaamun aurinko alkoi ulottaa ensimmäisiä säteitään salapoliisinurkkaukseeni. Muistin koiravanhuksen, joka odottamiseen kyllästyneenä oli siirtynyt makoilemaan olohuoneeseen. Koiran kuppiin ruokaa lappaessani pohdin mitä analyysini lopulta paljasti elokuisesta kävijäryntäyksestä.

Mieleeni tuli vain ikäviä vaihtoehtoja. Päättelin, että kyseessä täytyi olla jonkinlainen Yhdysvalloista käsin operoitu tietojen kalasteluyritys, jokin muu hyökkäys tai bottiarmeijan tekonen – tai ainakin sellaiseksi naamioitu. Enhän minä tiedä näistä sen enempää kuin kukaan muukaan tavallinen kansalainen.

Johtolankoja ei käynyt kiistäminen. Minua asiantuntijana etsivä, englantia äidinkielenään puhuva henkilö olisi luultavasti suunnannut In a nutshell-sivulle päävalikosta. Statistiikan mukaan englanninkielisillä sivuilla ei oltu käyty kertaakaan. Minua oikeasti hakemassa oleva myös kontaktoinut sivupalkista löytyvän LinkedIn-badgen avulla suoraan, koska sen ainakin ymmärtää kaikilla kielillä.

Avoimeksi jäi mistä umpisuomalaisen blogin osoite on saatu? Mitä tällä operaatiolla tavoiteltiin? Eniten salapoliisioperaationi jälkeen kylmäsi se, mihin tietoja mahdollisesti käytetään. Jos polttaisin, olisin nyt sytyttänyt kunnon film noir -etsivän tapaan savukkeen.

Yritin rauhoitella oloani rapsuttamalla nyt jo kylläisenä istuskelevan koiran korvantaustoja. Päätin katsoa vielä nopeasti yhteenvedot Google Analyticsista ja jatkaa sen jälkeen joulun viettoa. Mutta sitten vastaan tulikin…

Ruumis, jonka olin unohtanut

Laitoin Analyticsiin päälle alkuperäiset päivämäärärajaukseni (heinäkuu-joulukuu 2019 ja 2018). Vieraan vallan vakoiluyrityksistä huolimatta totesin sentään, että blogi on saanut aiempaa tasaisemmin kävijöitä. Yhteensä käyttäjämäärien kasvua viime vuoteen on 83,66%, uusia käyttäjiä puolen vuoden ajanjaksolla viime vuotiseen verrattuna 87,15% ja istuntojen lukumääräkin kasvanut 67,23%.

Toiset mittarit puolestaan kertoivat ikävämpää kieltä: vaikka saan kävijöitä, en saa pidettyä heitä. Nämä mittarit ovat punaisella. Istunnon kesto on lyhyempi kuin vuosi sitten samalla ajanjaksolla. Tänä syksynä lukijat ovat poistuneet minuutissa, kun vuosi sitten he malttoivat pysytellä blogin parissa sentään 4,5 minuuttia ja lukivat kerralla useampia tekstejä.

Koska tiesin, että juttujen laatu ei ollut voinut romahtaa enää aiempaa alemmas, kyse täytyi olla jostain muusta.

Ja sitten, shokkiaallon tavoin, tajusin. Olin itse murhaaja!

Kesällä tekemäni ulkoasuteeman päivityskierroksella poistin blogista väliaikaisesti ”Related articles” -osion erään yhteensopivuusongelman vuoksi. Tämä on siis se, joka näytetään yleensä sivun lopussa ja joka mainostaa muita sivustolta löytyviä, samaan aiheeseen liittyviä artikkeleita. Kyse täytyi olla tästä. Koska lisää luettavaa ei ole tarjolla, lukija poistuu nopeammin. Tapoin sivustoviihtymisen siis ihan itse, omin käsin! Sisältömurha ja engagement-katastrofi samassa paketissa!

Aamuaurinko oli jo noussut niin korkealle kuin sen joulukuun loppupäivinä on edes mahdollista nousta, kun kylmä hiki valui pitkin ohimoitani. Mihin tämä asia oikein kesällä jäikään? Mitä tälle on tehtävissä? Miten voin katsoa enää itseäni peiliin – tai koiraani silmiin? Saanko tämän ruumiin vielä heräämään henkiin? Jos en, mihin sen voi digiaikana piilottaa? Miten pahasti salapoliisitarinan muotoon laadittu teksti rikkoo hakukoneoptimoinnin kultaisia sääntöjä – ja sotkee asioita entisestään?

…. vastaukset näihin ja moniin muihin kysymyksiin selvinnevät viimeistään puolen vuoden päästä julkaistavassa jatko-osassa.

Koko vuoden 2019 luetuimmat tekstit TOP3:

Jatkuvaa kehittämistä, omien mokien korjailua ja salapoliisityötä on tulossa taas vuonna 2020. Muutama juttu tulee eetteriin ennen tämän vuoden päättymistäkin. Tässä vuoden luetuimmat tiivistetysti:

  1. Nudge-teoria yhdistää verottajaa, vessaa ja verkko-oppimista
  2. Asiantuntijan paradoksit
  3. Mitkä ovat kuumimmat L&D-trendit vuonna 2019?