Sisällön uudelleenkäyttö lohkoilla

Luo kerran, käytä monesti – sisältöjen uudelleenkäyttö WordPressissä

WordPress julkaisi vuoden 2018 loppupuolella uuden version nimeltä Gutenberg, joka muuttaa WP:n aiempaa sisällöntuottajanäkymää radikaalisti. Entisen lineaarisen, melko suoraviivaisen sisällöntuotantonäkymän sijasta nyt pelataankin lohkoilla (blocks), joihin liittyy olennaisesti uudelleenkäyttö.

”Lohkoja? Uudelleenkäyttöä? Mitä ihmettä?”

Lohko-ajatteluun on saattanut aiemmin törmätä vaikkapa oppimisympäristöissä, joissa niiden avulla koko ympäristön tai yksittäisen kurssisivun ulkoasua voidaan räätälöidä tarpeen mukaiseksi. Sisällön uudelleenkäyttö (reuse) ja yksilähteistäminen (singlesourcing) puolestaan ovat perinteisesti kuuluneet teknisen dokumentaation aihepiiriin.

Kun itselläni oli tarve tutkia voinko uudelleenkäyttää samoja sisältöpalasia myynnin, markkinoinnin ja koulutusten välillä, mutta minulla ei ollut paukkuja kokonaisen XML-pohjaisen sisällönhallintajärjestelmän hankkimiseen, oli syytä tutustua Herra Gutenbergiin.

Eipä sitten taas muuta kuin…

Tuumasta toimeen: luodaan lohko!

Sen jälkeen, kun opin mistä uudessa kirjoitusnäkymässä lisätään erilaisia lohkoja (sieltä vasemman yläkulman plus-merkistä), homma lähti sujumaan kuin vettä vain.

Sisältölohkoja on valittavissa monen tyyppiseen tarpeeseen, esimerkiksi:

  • tekstikappale
  • numeroitu/numeroimaton lista
  • kuva/video/ääni
  • tiedosto
  • painike jne.

Jokaikinen lohko on merkittävissä uudelleenkäytettäväksi ja sille voi antaa oman, uniikin nimen. Kuten yleensäkin uudelleenkäytettävien sisältöpalasten kanssa, kannattaa miettiä omaa tarvetta ja mahdollisesti omaa tiimiä/organisaatiota parhaiten palveleva nimeämistapa.

Lohkotyypiksi voi valita mm. esimuotoiltuja elementtejä, joiden avulla esim. tekstilainauksen tai vaikkapa koodipätkän voi merkitä tietyllä ulkoasulla. Tämäkin kannattaa tehdä näkyväksi jo heti uudelleenkäytettävän lohkon nimeämistavassa, jotta se ei tule yllätyksenä vaikkapa toiselle sisällöntuottajalle hänen käyttäessään samaa sisältöä.

Katso lisää tästä pikavideosta:

 

 

Lohkojen uudelleenkäyttö-ajatusta voi myös jalostaa koostamalla yhteen useamman yksittäisen lohkon ja käyttää tästä rakentuvaa kokonaisuutta mallipohjana.

Lohkoja voi lisäksi uudelleenkäyttää myös vimpaimena. Tämä on WordPressin termi ”widgeteille”, joilla voi tarjota sivuston kävijälle lisätietoja oikeassa ja vasemmassa sivupalkissa sekä sivun alaosassa.

Uudelleenkäytettävän sisällön muokkaaminen

Kun erilaisia lohkoja määrittänyt uudelleenkäytettäväksi, ne kertyvät listaksi erilliseen näkymään. Tämäkin näkymä oli minulta ensin pitkään piilossa, mutta löysin sen lopulta asetusten takaa. Katso vinkki oheiselta videolta. Siitä myös näkee, miksi alussa mainittu yhdenmukainen nimeäminen palkitsee tekijänsä jossain vaiheessa, jos lohkojen määrä kasvaa suureksi:

 

Periaatteessa sisällöntuottaja voisi työskennellä ainoastaan tästä listanäkymästäkin käsin, jos on ajattelutavaltaan jo tarpeeksi kaukana lineaarisesta ajattelusta, jossa sisältöjä tuupataan perinteiselle aa-neloselle. Tässä mennään jo modulaarisen ajattelun suuntaan. Toki taustalla tulisi olla jokin suunnitelma (vaikka vain Excelissä taulukkona) niistä palasista, joita jonkin kokonaisuuden esittäminen vaatii ja mihin tarkoituksiin jotain palasta on ajateltu käyttää.

Uudelleenkäytettäviä lohkoja muokatessa täytyykin muistaa se, että yhteen paikkaan tehty muutos päivittyy kaikkialle, missä kyseistä sisältöä on käytetty. Jos samassa WordPress-ympäristössä toimii useampi sisällöntuottaja, onkin syytä heti alussa sopia yhteiset toimintatavat muutenkin kuin lohkojen nimeämistä koskien.

Ensimmäinen askel tulisi aina olla uudelleenkäyttöstrategian miettiminen: mitä sillä tavoitellaan ja mitä sisältöjä käytetään uudelleen? Mitä ei käytetä? Ketkä käyttävät sisältöjä uudelleen (myynti, markkinointi, asiakastuki, koulutusporukka…?).

Tyypillisiä esimerkkejä usein toistuvista, edellämainituissa yhteyksissä käyttökelpoisista uudelleenkäyttö-kandidaateista yrityskäytössä voivat olla vaikkapa:

  • termien ja käsitteiden selitykset
  • tuotteiden kuvat
  • koodi-esimerkit
  • tuote-, feature- tai palvelukuvausten osat.

Mutta mitä kaikkea näistä olisi tarpeen tehdä yhden WordPress-instanssin sisällä? Täytyisikö sisältöä mieluummin pystyä kuljettamaan myös täältä pois tai tänne sisään, jotta kokonaisuudesta voisi tehdä merkityksellisen?

Sisällön tuonti ja vienti ulkoisiin järjestelmiin

Uudistuksen myötä käyttöliittymään oli ilmaantunut myös mahdollisuus tuoda ja viedä sisältölohkoja JSON-muodossa. Ilmeisesti tarpeellinen lisäys, mutta ihan ensimmäinen reaktioni oli että miksi? Ja mistä tästä saa lisätietoja?

Lähdin metsästämään vastauksia noihin kysymyksiin ja löysinkin niitä. Jopa siinä määrin, että aiheesta syntyy 1-2 muutakin blogikirjoitusta. Päädyin muun muassa käsitteen “Lightweight Content Ecosystems” pariin. Tiivistettynä kyse on siitä, kuinka sisällön ohjaamista voidaan erilaisten järjestelmien välillä voidaan helpottaa ja automatisoida rajapintojen avulla.

Tiiseriksi tällainen ajatus Tom Johnsonilta: “Rather than pulling users to the help, you push help to the users. It’s an aggressive idea, but one that — in a world of ubiquitous APIs talking to each other — might really be a reality. And how will web designers pull in this help content from your API? I bet that they will expect and demand a JSON format.”

Hyvin todennäköisesti WordPressin lohkojen uudelleenkäyttömahdollisuus toimii parhaiten yhdistettynä laajempaan sisältöstrategiseen ajatteluun sekä muihin sisältöä lähettäviin ja vastaanottaviin järjestelmiin.

Yhteenveto

Tämän tekstin innoitus lähti puhtaasti ihmettelystä: ”miten tämä toimii ja mitä tällä voi tehdä?” Pian pääsin ihmettelemään: ”miksi ihmeessä näin kannattaisi tehdä?”. Tätä pohdintaa vielä jatkan pitkäänkin.

XML-pohjaisessa, modulaarisessa sisällönhallintajärjestelmässä sisältö ja ulkoasu ovat aidosti eroteltuina. Täällä ne kulkevat edelleen käsi kädessä. Ulkoisessa järjestelmässä pystyisi siis lisäämään sisältöön sellaista semantiikkaa, mikä ei WordPressissä ollut nähdäkseni mahdollista. Tällaisia voisivat olla esim. sisällön tägääminen kuulumaan juuri “koulutus”, “markkinointi” tai “esittely” -kategoriaan, jotta se olisi jatkossa löydettävissä oikeaan käyttötarkoitukseen. Myöskään muun metadatan lisääminen (esim. millä kielellä jokin lohko on kirjoitettu) ei onnistunut WordPressin sisällä.

Kiitän:

  • Keskityin tässä tekstissä sisällön uudelleenkäyttöön, joten en vielä kiitellyt sitä, miten monipuolisesti uusi Gutenberg mahdollistaa WordPress-sivustojen rakentelua. Teen sen nyt. Uudistuksessa tuli käyttöön todella monipuolisia työkaluja, joilla sivuston ilmettä voi tehdä moderniksi helposti! Aiemmin nämä keinot ovat tulleet erillisten kaupallisten tyylipohjien ja/tai lisäosien mukana.
  • Tämä uudistus on iso ja tarpeellinen tapa muuttaa sisällöntuottajien ajattelutapaa pois paperin makuisesta, lineaarisesta maailmasta. Sisältöjen käyttäminen erilaisilla päätelaitteilla ja eri tarkoituksia varten on arkipäivää jo nyt – sisällöntuotannon tapojenkin täytyy päivittyä.
  • Kokeilu antoi mahdollisuuden päivittää osaamistani ja saada uusia käsitteitä tutkalleni.

Kehittäisin:

  • Uusien toimintojen löytäminen uudesta kirjoitusnäkymästä on yrityksen ja erehdyksen takana.
  • Tuumin myöhemmin lisää, millä tavoin muualla tuotettu, tägätty ja käännetty sisältö saadaan kätevimmin näkyviin myös WordPressissä JSON-formaatin avulla. Tähän olisin kaivannut vähän kättä pidempää.