Karskin puhelimen kanssa käyttäjäkokemuksen rajoilla

Ostin maaliskuussa uuden puhelimen. Entinen ”konsulttiluurini” oli ottanut lapsiperhearjessa niin monia kolauksia kauniiseen, kiiltävään kuoreensa, että se pysyi kasassa enää vain teipin voimin. Viimeinen niitti oli puhelimen kastautuminen merivedessä. Jotain täytyi tehdä.

Uusi puhelimeni on aivan toista maata! Se on CAT (Caterpillar) -merkkinen ja tuotekuvauksen mukaan tarkoitettu erityisesti “karskeihin työmaaoloihin”. Pystyisin menemään sen kanssa jopa sukellukselle kahden metrin syvyyteen, sillä se noudattaa IP68-standardia ja on vesitiivis. (Ihan uusi merkitys kysymykselle: “Ootko pahassa paikassa?”)

Puhelimen käyttöönotto oli nykytapaan mukavan vähähikistä. Uusi laite imaisi kaikki entisen Android-laitteeni sovellukset sisäänsä ilman kirosanoja. En edes vilkaissut käyttöohjetta – mikä on hirveä synti tässä blogissa tunnustettuna. Objektiivisesti ajatellen tässä operaatiossa toteutui hienosti käytettävyys eli se vaikuttavuus ja tehokkuus, jolla käyttäjä saavuttaa tavoitteensa tietyssä ympäristössä.

Kun aloin tutustua CAT-laitteeseeni, pintaan alkoikin nousta muita, subjektiivisempia tuntemuksia. Tiedättekö sen tunteen, kun on juhlissa eikä tunnekaan sieltä ketään? Minä huomasin pian, että olen väärää kohderyhmää tälle laitteelle. Puhelimeen esiasennetut sovellukset olettivat minun olevan henkilö, joka on joko töissä rakennustyömaalla tai maatilalla ja harrastaa golfia, metsästystä ja vaarallisia autoja:

Caterpillar CAT-ällypuhelimen ennalta-asennetut sovellukset
CAT-puhelimen sovellukset, kuva: Marjaana Jokinen

Vaikka kokemukseni laitteen käytettävyydestä ja käyttöönotosta olivat erinomaiset, käyttäjäkokemuksen (user experience, UX) laita alkoi olla toisin. Käyttäjäkokemus liittyy aina nimenomaan tuotteen ja käyttöliittymän herättämiin tunteisiin. Toisin kuin selkeästi paketoitavat käytettävyyden arvioinnin menetelmät, subjektiiviset kokemukset ovat aina henkilökohtaisia ja tilannesidonnaisia. Niihin sisältyy mm. tuotemerkin imago, ulkonäkö, tuotteen toiminnallisuudet sekä vuorovaikutus. Käyttäjä puolestaan tuo käyttötilanteeseen aina mukanaan aiemmat kokemuksensa, asenteensa, persoonallisuutensa ja taitonsa.

Arvostan toki sitä, että tuote on kohdistettu ihan viimeisen päälle laitevalmistajan tavoittelemia ihmisiä varten. Heille UX oli varmasti täydellinen. En ole koskaan aiemmin törmännyt esiasennettuihin sovelluksiin – mikä on sinänsä loistoidea. Kukaan ei vain ole tainnut tulla ajatelleeksi, että heavy duty -puhelimia tarvitsevat raksatyyppien lisäksi myös muut.

Kuten vaikka ruuhkavuosissa tarpovat pienten lasten äidit. Miettikääpä näitä ominaisuuksia (lainaukset perustuvat oikeaan tuotekuvaukseen):

“Vankka rakenne”: tuote kestää kuvauksen mukaan pudotuksen kovalle alustalle jopa 8 metrin korkeudesta.

Kun toisessa kädessä on älypuhelin ja toisella käsivarrella kiemurteleva uhmaikäinen, testataan todellakin puhelimen pudotettavuutta ja selviytymistä.

Laite kestää vankan kuorensa ansiosta kuulemma myös äärimmäiset lämpötilan vaihtelut. Näitä seuraa päivittäin, kun uhmaikäisen kanssa ensin joutuu jäädyttämään sydämensä ja seuraavassa sekunnissa lause “Äiti sinä olet paras” saa sielun valumaan kuumaa laavaa.

“Uskomaton monikäyttöisyys”: laitteessa on monitoiminen ohjelmoitava painike, jonka avulla pääsee hetkessä käsiksi esimerkiksi taskulamppuun. Tämähän on loistava apu siihen tilanteeseen, kun kaikkein rakkain lelu on kadonnut sängyn alle keskellä pimeintä yötä.

Painikkeen voi ohjelmoida myös “muihin hyödyllisiin sovelluksiin”. Näihin en ole vielä tutustunut, mutta punaviinin annostelija-sovellus olisi kova!

“Multitäskäyksen tuki”: uusimman Android-version avulla voi kuulemma tehdä entistä enemmän samanaikaisesti.

Siis voin tehdä vielä nykyistäkin enemmän asioita? Laite ilmeisesti pysäyttää ajan tai taikoo ylimääräisiä tunteja vuorokauteen. Kaikkea se insinööri keksiikin!

“Vedenkestävyys”: IP68-vedenkestävyysluokituksen ansiosta laitteella voi kuvata vaikkapa vedenalaista maailmaa.

Kuten jokainen leikki-ikäisen vanhempi tietää, vedenalaisia maailmoja löytyy joka päivä vaikkapa kylpyhuoneesta, vessasta tai järvestä, kun vain silmä välttää ja jättää puhelimensa joutilaana pöydälle.

“Uskomaton akunkesto”: laite tarjoaa jopa 60 tuntia puheaikaa yhdellä latauksella.

Edes minä en jaksa puhua 60 tuntia yhteen putkeen, mutta onhan se hyvä tietää, että se on mahdollista, jos puheripuli pääsee yllättämään.

“Lisävirtatoiminto”: akulle voi säätää vähimmäistason ja käyttää yli jäävän virran muiden laitteiden lataamiseen ja virrantuottoon.

Tämä oli ehkä kaikkein tarpeellisin toiminnallisuus. Kuka muu tarvitsee säännöllisesti lisävirtaa ja ylimääräisiä akkuja, kuin ruuhkavuosissa tarpova äitihahmo?

– – – –

Miksi kukaan ei ole vielä keksinyt tehdä tätä?

Puhelinten käyttäjäkokemuksen räätälöinti tuntuu siis ihan hyvältä ajatukselta. Tosin laitevalmistajien kannalta ongelmaksi voi tulla, jos kovin monet ihmisryhmät keksivät vaatia juuri itselleen tehtyjä räätälöintejä. Tässä esimerkissä räätälöintiä ei kuitenkaan kovin paljon tarvitsisi tehdä ja isolle osalle potentiaalista asiakaskuntaa jäisi hyvä fiilis. Kyllä hyvä UX on sen arvoista!