Olen järkyttynyt. Toivoin, että blogissa lymyävä (vähän nolo) teksti Barbapapoista olisi jo tähän mennessä hautautunut asiallisempien kirjoitusten joukkoon. Google Analytics kuitenkin paljasti, että tekstissä on vierailtu viimeksi viikon sisällä.

Nielin järkytykseni, kun muistelin hiljattain lukemiani artikkeleita siitä, millä tavoin asiantuntijan kannattaisi tuoda osaamistaan esiin. Tajusin, että sekä blogin pitoon että yleisemmin asiantuntijuuden esiin tuomiseen liittyy useita paradokseja, joita Barbapapani on ollut osaltaan murtamassa.

Sisällöntuotannon paradoksi

Meillä, joilla on syvään rakennettu pätem… tarve vaikuttaa vakavastiotettavalta asiantuntijalta, on usein myös harmillinen tapa puhua liian vaikeasti silloin, kun kaivattaisiinkin rautalankaa.

Kide-kirjoituskoulun vierasblogista bongasin ajatuksen sisällöntuotannon paradoksista: ”mitä asiantuntevammalta ja kiinnostavammalta haluaa näyttää ja kuulostaa, sitä todennäköisemmin kirjoittaa ohi asiakkaan tarpeen”. Se, mikä sinulle itsellesi jonkin aiheen läpikotaisin tuntevana on ihan selvää, ei varmasti ole sitä muille.

Käytämme isoja, vaikeita termejä ja lyhenteitä. Kerromme vain uusista, innovatiivisista asioista ja isoista läpimurroista, kun useimmat vastaanottajat haluaisivat kuulla paljon arkisempaa asiaa. Jotain, joka koskettaa omaa napaa tai johon on jotain tarttumapintaa. ”Miten tämä helpottaa minun elämääni? Mitä tämä tarkoittaa minun työssäni?”

Tätä taustaa vasten Barbapapa ei ole ollenkaan pöllömpi metafora monelle nykyisen työelämän ilmiölle tai vaikkapa ketterien menetelmien opiskelulle. Me kaikki olemme joutuneet muuttamaan muotoamme monenlaisiin työtehtäviin, sopeutumaan erilaisiin tiimeihin ja miettimään asiakaslähtöisesti uusia toimintatapoja muuttuvissa tilanteissa.

Asiantuntijuuden paradoksi

Mennään vielä toisellekin tasolle. Katleena Kortesuon mukaan asiantuntijuuden varsinainen paradoksi on se, että toisin kuin asiantuntija-polo itse kuvittelee, häntä ei yleensä palkata yksityiskohtien ja nippelien osaamisen takia. Hänet valitaan sen vuoksi, että hän näkee ison kuvan, osaa soveltaa, ja tietää kuinka pelkistää sanomansa.

Pitääkö asiantuntijan sitten tietää SEKÄ detaljit ETTÄ isot kuvat kaikesta mahdollisesta ja kuorruttaa se vielä vitsillä ennenkuin voi tulla ovesta ulos? No ei.

Sekin kertoo asiantuntijuudesta, että tietää mitä ei tiedä, tai kertoo vasta bonganneensa hiljaisia signaaleja ilmiöistä, joiden merkitystä voi vain arvailla. Ei ole lainkaan huono idea kirjoittaa vaikka avoimen pohdiskelevalla otteella. Kertoa suoraan, että aiheesi on niin uusi, iso ja hankala, että sinulla ei ole siihen oikeita vastauksia. Mikään ei estä vain esittelemästä asian eri puolia ja pompauttamasta asiaa muille jatkettavaksi.

Viestintätoimisto Zenton mukaan ajatusjohtajaksi pääsee monenlaisia oppeja soveltamalla. Voit esimerkiksi antaa markkinoiden tai toimialan ajankohtaisiin teemoihin oman näkemyksesi, tai ottaa mukaan keskusteluun sosiaalisesti tärkeitä henkilöitä. Mutta lopulta, artikkelia lainaten: vasta ”kun sinä laitat sinne omat ajatuksesi niin kuin kunnon ajatusjohtaja tekee, siinä on jotain uutta”. Omat ajatukset, kritiikin, huomiot, pohdinnat jne. voi pukea vaikka Barbapapan, Batmanin tai Aku Ankan muotoon. Se on sitä soveltamista.

Lopuksi on sitten vielä se paradoksi, että asiantuntijan saati asiantuntijablogin pitäisi olla vakava ja huumorintajuton. Jos et ole vakava ja huumorintajuton tosielämässäkään, miksi esittäisit sellaista verkossa? Tai päin vastoin?

Batman-meemi asiantuntijan paradoksista
Myös Batman antaa huutia asiantuntijuuden paradoksille

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Avainsanat: , ,