Buffetpöytä, jolla erilaisia annoksia muun muassa vihanneksia ja pekonia

API-talous digioppimisessa: ”Saisko olla koko SaaS vai otatko pelkän pekonin?”

Kiertelin Learning Technologies Summer Forum -tapahtuman messuilla (katso aiempi tiivistykseni tapahtumasta täältä). Pari mukaan poimimaani brosyyriä herätti ajatuksia, jotka osasin sanoittaa vasta näin jälkikäteen. Mahtaako yrityskäytössä olevien oppimisympäristöjen tekninen toteutustapa olla joiltakin osin muuttumassa? Onko ainoa vaihtoehto enää yhdeltä luukulta hankittu a’la carte -ateria vai toimisiko joskus paremmin rajapintojen avulla rakennettu, oman näköinen buffet-pöytä? Otan vain pekonin, mutta en croissanteja? API-talous on kuuma asia, mutta miten tällaista kokonaisuutta hankitaan?

Kamat pilveen ja putki hooärrään

Periaatteessa Learning Management System (LMS) -palveluiden henki on ollut se, että yhteen myllyyn leivotaan sisään kaikki mahdolliset toiminnallisuudet. Löytyy sisällöntuotannon työkaluja, keskustelupalstoja ja muita yhteisöllisen oppimisen menetelmiä, ehkä myös henkilöstön kehittämisen työkaluja, ja tietenkin raportit kaikesta.

Tämä kaikki tarjotaan ylläpidettynä palveluna (SaaS, Software as a Service), jonka asiakas hankkii yhdeltä palveluntarjoajalta.

Rajapintoja ja integraatioita rakennetaan yleisimmin HR-järjestelmiin tai yritysten omiin sisällönhallinta- ja videostriimauspalveluihin päin. Niiden avulla yhden LMS-alustan päällä pyörii HR-järjestelmästä tulevat käyttäjätiedot ja toisaalta sinne takaisin syötettävät suoritustiedot. Striimauspalvelut puolestaan mahdollistavat sen, ettei saman videon tarvitse olla tuplana kahdessa paikassa tai tukkia oppimisympäristön palvelinta.

API-talous tukee erilaisia osaamistarpeita

LTSF19-brosyyreissa silmään pisti se, että perinteisten isojen SaaS/LMS-talojen rinnalla löytyi muitakin vaihtoehtoja.

Osassa palvelukokonaisuuden ytimessä oli edelleen jonkinlaajuinen SaaS-tarjoiltu LMS. Se kuitenkin saattaa olla omilta toiminnallisuuksiltaan melko vaatimaton. Ydintä täydensivät eri kumppaneilta hankitut muut osa-alueet, jotka keskittyvät esim. analytiikan tuottamiseen, sisällöntuotantoon tai oppimiskokemusten personointiin.

Pari esimerkkiä yhden brändin alla toimitettavista digioppimisen palvelukokonaisuuksista. Kuva: Marjaana Jokinen

Koska oppimisen trendit painottavat tällä hetkellä analytiikkaa, tekoälysovelluksia jne., tämä lienee vain luonnollinen kehitys. Onko enää edes mahdollista saada irti yhdestä tuotteesta kaikki mahdollinen? Kannattaako palveluntarjoajien käyttää kovasti kilpaillulla alalla paukkunsa omaan tuotekehitykseen, kun joku muu on jo tehnyt saman? Lisäksi yhä enemmän ymmärretään se, ettei SCORM riitä, vaan oppimista tapahtuu koko ajan.

Tätä ketteryyteen, käytön helppouteen ja yksinkertaisuuteen tähtäävää trendiä olen haistellut jo pidemmän aikaa. Tavoitteena ei enää välttämättä ole pystyä yhdellä ratkaisulla tarjoamaan täydellinen kolmen ruokalajin a’la carte -tarjoilu. Vaan enemmänkin hotellin aamiaisbuffetin kaltainen erilaisiin tarpeisiin vastaava napostelupöytä.

Uutta bisnestä pekonista

Loppukäyttäjälle kokonaisuus näyttäytyy yhtenä yhtenäisenä käyttökokemuksena. Pinnan alla kyse on kuitenkin useammasta erillisestä tuotteesta, jotka keskustelevat toistensa kanssa ohjelmallisten rajapintojen avulla.

Digioppimisen palveluntarjoajille syntyy tämän myötä uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Liiketoimintaa on se, että tämä tuotetaan päällisin puolin edelleen one-stop-shop -tyylillä. Joku askartelee yhtenäisen ilmeen ja käyttäjäkokemuksen “buffetpöydälle”, jonka pekonit, kananmunat ja croissantit tulevat eri farmeilta.

Ennen parasta lisäarvoa tuotti yritys, joka pystyi tekemään ison kokonaisuuden alusta loppuun. API-talous puolestaan perustuu erilaisiin mikropalveluihin ja niiden hyödyntämiseen verkostomaisesti, kysyntää vastaavalla tavalla.

Oppimisympäristöjen maailmassa analytiikan parempi hyödyntäminen on yksi motivaattori tällaisen toimintatavan yleistymiselle. Avoimeen lähdekoodiin perustuvan xAPI-datan koostaminen, analysointi ja tulkinta vaativat Learning Record Store (LRS) -järjestelmän. LRS:n koodaaminen omin käsin ei ole ihan helppo juttu. Siksi sellainen kannattaa mieluummin yhdistää omaan palveluun kumppanilta hankittuna.

Tällaisessa kokonaisuudessa putki HR-järjestelmiin ei ole enää ainoa putki, joka menee LMS:stä ulos- tai sisäänpäin. Oppimisympäristö voikin nyt keskustella vaikkapa tuotannon, myynnin ja asiakkuudenhallinnan järjestelmien kanssa.

Mitä ostajan tulisi osata?

Jos olisin asiakas ja oppimisen ekosysteemin hallinnointia miettivä, haluaisin silti, että se one-stop-shop näkyisi minulle etenkin ongelmatilanteissa. Jos savu nousee, en haluaisi soitella kolmen eri yrityksen helpdesk-puhelimiin apua saadakseni. Palveluntarjoajan täytyykin miettiä uusia kysymyksiä verkostomallissa. Kuka vastaa mistäkin? Miten ongelmat ratkotaan? Kuka saa tulot mistäkin? Kuka omistaa asiakkuuden?

Arkijärjellä ajatellen malli tarjoaa sekä haasteita että mahdollisuuksia myös hankintaa tekeville asiakasorganisaatioille. Mistä tiedämme mitä tarvitsemme? Riittääkö pekoni vai otetaanko myös se croissant? Nykytilanteen tunnemme, mutta miten varaudumme kolmen vuoden päässä häämöttäviin liiketoiminnan tarpeisiin?

Tähän loppuun Infodevaajan vinkkiosasto kertoo kaksi tipsiä, joista voi lähteä liikkeelle. Näistä puhuttiin myös LTFS19-konferenssissa.

  • Käytä hetki oman organisaatiosi oppimiskulttuurin pohtimiseen. Miten asioita tehdään tällä hetkellä? Millainen henki ja into oppimiseen liittyen organisaatiossa on? Onko oikeiden asioiden osaajia? Missä se näkyy tai ei näy? Miten autamme osaajiamme kehittymään? Riittääkö compliance-koulutusten järjestäminen vai olisiko meillä muitakin tarpeita?
  • Toisekseen hankintavaiheessa voi toki edelleen lähetellä kilometrinpituisia vaatimuslistoja. Tarkista, että kokonaisuudessa on SSO-kirjautuminen ja kysy miten tukipalvelut on järjestetty. Mutta niiden lisäksi kannattaa haastaa palveluntarjoajia toimimaan: “Näyttäkää meille se teidän The Demo. Näyttäkää myös miten toteuttaisitte meille tärkeät use caset A, B ja C”.

Pekoni? Mikä pekoni?

Alkuvuodesta tallensin Twitterin kirjanmerkkeihin Hanna Takalan jakaman vinkin 13:sta erilaisesta blogitekstin tyypistä. Yksi niistä oli – pekoni.

Heitin Twitterissä seuraajilleni pohdiskeltavaksi sen, mistä näkökulmasta eri alojen asiantuntijat voisivat lähestyä pekonia. Mukavan keskustelun ohessa keksin tämän omankin näkökulmani eli API-talous oppimisteknologiakäytössä.